August Vuorinen eli Aku-pappa syntyi 25.5.1891 Luopioisissa Kantolan kylässä. Aku kuoli 8.12.1975 Luopioisissa Rautajärvellä. Aku työskenteli sekatyömiehenä ja renkinä. Akun vanhemmat olivat Heikki Juhonpoika Vuorinen (s. 23.9.1851 Luopioinen, Padankoski, Salinmäki, k. 6.8.1928 Luopioinen, Rautajärvi) ja Vilhelmiina Juhontytär Pietilä (s. 5.7.1852 Pälkäne, Sappee, k. 26.2.1897 Luopioinen). Vilhelmiina oli Heikki Vuorisen ensimmäinen puoliso, Heikki meni Vilhelmiinan kuoltua uusiin naimisiin.

Koulua Aku ei ollut käynyt, rippikoulukin oli jäänyt kesken. Jonkinlainen lukutaito oli, mutta kirjoitustaitoa ei ilmeisesti juurikaan. Aku työskenteli pitkään - yli kymmenen vuotta - Kantolan kartanossa renkinä, kunnes sairastui 1917 ja muutti Savisten taloon Säynäjärvelle.

Monien muiden työläisten tavoin Akukin ajautui mukaan punaisten toimintaan kapinavuonna 1918. Kuulustelukertomuksen mukaan Aku liittyi punakaartiin verraten myöhään ja kertomansa mukaan pakotettuna. Aku kertoi kuljettaneensa takavarikoitua viljaa Tampereelle ja toimineensa vartiointitehtävissä otettuaan kiväärin. Aku kuului Luopioisten punakaartin 3. komppaniaan ja ajautui muiden mukana ensin Hämeenlinnaan ja sitten Hauholle, josta kohti Lahtea. Vesalassa Aku muiden tavoin antautui saksalaisille ja vangittiin ensin Lahden vankileirille, josta siirrettiin myöhemmin Hämeenlinnan vankileirille. Paikallinen Luopioisten suojeluskunta puolsi vapauttamista, vaikka osa kuulustelijoista suhtautui Akuun hieman epäluuloisesti. Aku vapautettiin Hakalan Kustaan (Idan velipuoli) tavoin kuulustelujen jälkeen syyskesällä 1918. Aku ja Kustaa saivat lievän rangaistuksen punaisten suurimman osan tavoin, vaikka Akun taustalla oli nuorena miehenä tehdystä pahoinpitelystä saatu vankeustuomio.

Viereisissä taloissa Savisissa ja Säynäjärvellä työskennelleet Ida ja Aku löysivät toisensa ja muuttivat yhteen. Heille syntyi seuraavat lapset: Päiviö, Taisto, Esko ja Eeva. Naimisissa he eivät olleet, joten kaikki lapset saivat ensimmäisen aviomiehen sukunimen Toivonen. 

Aku-pappa Rantapirtin edessä.

Minulle on jäänyt hyvin vähän sellaisia muistikuvia lapsuudesta, johon liittyy Aku-pappa. Hädin tuskin muistan, mutta meidän on kerrottu siskoni kanssa mielellään käyneen ns. vanhassa pirtissä, missä Aku-pappa asusteli yksinään. Motiivina oli useinmiten vohvelikeksit, mitä Aku-pappa tarjosi kaapista lapsille. Vohvelikeksit tunnettiin perheessämme pitkään Aku-papan kuoleman jälkeenkin pappakekseinä.

Jouluaatto 70-luvulta

Kuvassa Aku-pappa istumassa, Esko takana seisomassa, Timo ja Teija lattialla avattujen joululahjojen kimpussa.